Das Alte Leid - Vanha suru

Aus der Bohne und in das Licht
ein Wesen mich zu gehen drängt
für die selbe Sache und das alte Leid
meine Tränen mit Gelächter fängt
und auf der Matte fault ein junger Leib
wo das Schicksal seine Puppen lenkt
für die selbe Sache und das alte Leid
weiß ich endlich hier wird nichts verschenkt

Aus der Bohne und in das Nichts
weiß jeder was am Ende bleibt
dieselbe Sache und das alte Leid
mich so langsam in den Wahnsinn treibt
und auf der Matte tobt derselbe Krieg
mir immer noch das Herz versengt
dieselbe Sache und das alte Leid
weiß ich endlich...

Ich will ficken

Nie mehr das alte Leid

pois lankulta ja valoon
olento työntää minua
menemään noutamaan sen saman asian
ja vanhan surun ottamassa kyyneleeni kiinni nauraen
ja matolla nuori ruumis mätänee
missä kohtalo ohjaa nukkejaan
sen saman asian ja vanhan surun vuoksi
tiedän vihdoin että mikään täällä ei ole ilmaista

pois lankulta ja tyhjyyteen
jokainen tietää mitä lopussa on jäljellä
se sama asia ja vanha suru
ajavat minut hitaasti hulluuteen
ja se sama sotaa riehuu matolla
yhä aina korventaen sydämeni
se sama asia ja vanha suru
tiedän vihdoin...

haluan naida

ei enää koskaan, vanha suru