Laichzeit - Kutuaika

Er liebt die Mutter
und von der Seite
den Fisch gibt er ihr selbst
dieser häutet sich vor leerem Hoden
die alte Haut fällt auf den Boden

Er liebt die Schwester
und von hinten
der Fisch frisst sich zum Mund
die Kiemen blutig noch vom saugen
an den roten großen Augen

Laichzeit
es ist Laichzeit

Er liebt den Hund
oh Gott von oben
der Fisch jetzt mit der Zunge küsst
speit tote Milch dir ins Gesicht
ihn anzufassen wagst du nicht

Laichzeit
überall Fischmilch
es ist Laichzeit

Die Mutter hat das Meer geholt
Laichzeit
die Schwestern haben keine Zeit
Laichzeit
der Hund steht winkend am Gestade
Laichzeit
der Fisch braucht seine Einsamkeit
Laichzeit

hän rakastaa äitiään
ja sivulta
hän antaa kalan hänelle
se varistaa suomunsa tyhjien kivesten edessä
vanha iho tippuu lattialle

hän rakastaa siskoaan
ja takaa
kala syö suuhun
kidukset yhä veriset imemisestä
isoilla punaisilla silmillä

kutuaika
on kutuaika

hän rakastaa koiraansa
oi jumala yläpuolelta
kala suutelee kielellään
hän sylkee kuollutta maitoa kasvoillesi
et kehtaa koskea häntä

kutuaika
kalanmaitoa kaikkialla
on kutuaika

äidin on vienyt meri
kutuaika
siskoilla ei ole aikaa
kutuaika
koira vilkuttaa rannalta
kutuaika
kala tarvitsee yksinäisyytensä
kutuaika