Nebel - Usva

Sie stehen eng umschlungen
ein Fleischgemisch so reich an tagen
wo das Meer das Land berührt
will sie ihm die Wahrheit sagen

Doch ihre Worte frisst der Wind
wo das Meer zu Ende ist
hält sie zitternd seine Hand
und hat ihn auf die Stirn geküsst

sie trägt den Abend in der Brust
und weiß dass sie verleben muss
sie legt den Kopf in seinen Schoß
und bittet einen letzten Kuss

und dann hat er sie geküsst
wo das Meer zu Ende ist
ihre Lippen schwach und blass
und seine Augen werden nass

Der letzte Kuss ist so lang her
der letzte Kuss
er erinnert sich nicht mehr

he seisovat tiukasti syleillen
lihasekoitus kohtaa runsaana
missä meri koskettaa maata
hän haluaa kertoa totuuden

mutta tuuli syö hänen sanansa
siellä missä meri loppuu
hän pitää vavisten kättään omassaan
ja suutelee hänen otsaansa

kantaen iltaa rinnassaan
ja tietäen sen vievän hänet
hän laskee päänsä syliinsä
ja pyytää viimeistä suudelmaa

ja sitten hän suuteli häntä
missä meri loppuu
huulensa hennot ja kalpeat
ja hänen silmänsä kostuvat kyynelistä

viimeinen suudelma oli niin kauan sitten
viimeinen suudelma
hän ei muista sitä enää